Protektionismia vai huoltovarmuutta?

Mediassa on näkynyt huolestuneita kommentteja Venäjän protektionismin lisääntymisestä mm. tuonninkorvausohjelmasta, joka suosii kotimaisia toimijoita. Onko ”suosi suomalaista” -kampanja parempi kuin ”pokupaite rossijskoje” (osta venäläistä)?

Kuluttajille toistetaan, että lähiruokaa kannatta ostaa, kotimaisen ostaminen tukee suomalaista työtä ja lomalla pitäisi suunnata mieluummin Suomen lukuisiin upeisiin matkailukohteisiin kuin sännätä auringon perässä kaukomaille. Samaa on opetettu useita vuosia venäläisillekin kampanjoimalla kotimaisten tuotteiden puolesta, luomalla erilaisia ohjelmia kotimaisen laadun varmistamiseksi ja tuotannon monipuolistamiseksi.

Ulkomaiden luomat pakotteet antoivat näille kampanjoille uutta pontta. Kuten sanan ”pakote” voi myös ymmärtää, toimet ovat pakottaneet Venäjän luomaan uutta tuotantoa, kun ulkomailta ei ole voitu tuoda tuotteita vanhaan malliin. Venäjän omat vastapakotteet ovat tähdänneet myös tukemaan huoltovarmuutta. Jos rajojen ulkopuolelta ei tule mitään, pitää tulla toimeen omillaan. Valitettavasti tämä saattaa johtaa myös negatiiviseen ympyrään: tullaan toimeen omillaan eikä haluta rajojen ulkopuolelta mitään. Globaalissa maailmassa tällainen kehitys ei ole kenenkään etu.

Tämän vuoden alusta laajentunut tuonninkorvausohjelma antaa Venäjän julkisissa hankinnoissa kotimaisille toimijoille 15 % kustannusedun ulkomaisiin tuotteisiin verrattuna. Se on tietysti erittäin harmillista kaikille ulkomaisille toimijoille, jotka haluaisivat viedä tuotteitaan Venäjälle. Jotta tämä uhka toteutuisi, pitää olettaa, että venäläisillä toimittajille on samoja tuotteita, joita ulkomaiset toimittajat tarjoavat. Jos Venäjällä tuotettaisiin tehokkaasti mm. laadukkaita investointitarvikkeita, niin olisiko maan talous jo aikaa sitten oikeasti monipuolistunut eikä enää räpistelisi raaka-aineviennin varassa?

Presidentti Trumpin suunnitelmat rajoittaa tuontia kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi ovat närkästyttäneet EU:n jäsenvaltioita. Meidänhän pitäisi elää WTO-henkisessä, vapaan kaupan maailmassa, mihin tuontirajoitukset eivät sovi. Armand Hammer – Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä sukkuloinut vuosisadan kauppamies – yritti edistää maiden välisiä kauppa- ja diplomaattisuhteita Leninin ajoista alkaen. Hän siteerasi Benjamin Franklinin aforismia, että kauppaa käyvät maat harvoin ryhtyvät sotiin (Hammer, 1987, suomennoksen julk. WSOY 1987).

Jos suurvallat eivät voi olla varmoja siitä, että kansainvälinen kauppa voi jatkua häiriöttömästi, ne alkavat miettiä kansallista turvallisuutta ja omaa huoltovarmuutta. Suomellakin on oma huoltovarmuuskeskus, jonka tavoite on varmistaa, yhteiskuntamme pyörii myös vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Meidän pitää toivoa, että kansainvälinen kauppa ei häiriinny, jotta poikkeussuunnitelmia ei tarvitsisi toteuttaa.

Vaikka en ajattele huoltovarmuutta enkä kansainvälistä kauppaa, tyytyväisenä ostan kotimaassa tuotettuja kilpailukykyisesti hinnoiteltuja Kiillon pesuaineita monikansallisten jättien tuotteiden sijasta. Yhtä paljon ilahdutti, kun löysin kaupan eväshyllystä Eat&Enjoy -salaatin, jossa luki ”käsintehty Stadissa” – lähiruokaa stadilaisille, eikö?

– heinäkuu 2017

 

KIRJOITTAJA:
Virve Obolgogiani – yrittäjä vuodesta 2001. Kansainvälinen työkokemus, monipuoliset kiinnostuksen kohteet ja laajat verkostot ovat antaneet ajatuksia, joita tekee mieli jakaa muiden kanssa, tässä blogissakin.

Nuoremman polven ajatuksia kasvusta ja yrittäjyydestä, voit lukea täältä: Patrick Obolgogiani – Short stories of eCommerce, startups and growth.