Me ja Mosso -kirjan kuvaus

Me ja Mosso -kirjan synnystä

Esa Seppänen asui vaimonsa Pirkon kanssa Moskovassa 1988-1999. Elämä historiallisten hetkien näköalapaikalla ja sitä edeltänyt ura mm. presidentti Kekkosen adjutanttina ovat antaneet VTT, everstiluutnantti evp. Esa Seppäselle kirjoihin aiheita itäisestä naapuristamme ja maiden välisistä suhteista. Kirjat ovat sisältäneet lähihistoriaa sekä analyysia avarasieluisten venäläisen ja suomalaisten yhteiselosta. Viime vuonna julkaistu kirja Me ja Mosso täydentää kirjavalikoimaa mielenkiintoisena kuvauksena suomalaisten Moskovasta.

Iso vieras maa, erilaiset olot olivat monille suomalaisille haasteellinen paikka. Esa Seppänen toteaa, että Moskovan vuodet olivat heidän elämässään vaikuttavaa aikaa, joka on jäänyt voimakkaasti mieleen. Suomalaisten vahva yhteisöllisyys ja suomalaisten oma Mosso-orkesteri sekä kulttuuriset riennot ovat luoneet Moskova-nostalgiaa. Tämä kaikki on Seppäsen mielestä ansainnut vähintään yhden kirjan. Viimeinen sysäys kirjan tekoon oli Moskovan suomalaisen koulun vuonna 2015 julkaistu 50-vuotishistoriikki, jossa kerrottiin Mossostakin.

Sponsoritukea

Moskovassa Esa Seppäselle syntyi laaja verkosto, jonka ystävyys- ja tuttavuussuhteet ovat säilyneet. Hän päätti varmistaa kirjan julkaisemisen keräämällä sponsorit, joiden avulla kirjan painokustannukset saataisiin katetuksi. Kirja tehtiin omakustanteena ja kirjoitettiin talkootyönä.

Kerätessään sponsoreita Seppänen ilahtui siitä auliudesta, jolla ihmiset lähtivät mukaan – vanhaan Moskovan tyyliin yhteisen asian puolesta. Kirjan myyntitulot lahjoitettiin Moskovan suomalaiselle koululle.

Huikea määrä tekijöitä

Kun rahoitus oli kunnossa, Seppänen alkoi kerätä kirjoittajia, jotta kaikki Mosson vuosikymmenet, niiden yhteisölliset tapahtumat ja erilaiset näkökulmat tulisivat mukaan. Mossolla on iso rooli, koska se oli Moskovassa Seppäselle tärkeä rentoutumismahdollisuus raskaan arkityön rinnalla. Se oli hieno tapa olla yhdessä, hän toteaa. Koululla oli hyvä paikka harjoitella ja juhlien tuotoilla tuettiin koulun toimintaa.

Noin puolet kirjan jutuista Seppänen on kirjoittanut itse tekemiensä haastatteluiden pohjalta. Kirjoittajien kanssa hän sopi aiheet ennakkoon. Yhteensä kirjan tekemiseen osallistui 62 Moskovan suomalaista. Keskeinen rooli on myös tekstin lomaan sijoitetuilla kuvilla. Kirja onkin kuin palapeli, joka kokonaisuutena antaa kuvan Moskovan suomalaisten elämästä.

Monissa keskusteluissa tuli esiin muutosprosessi. Niinpä Seppänen päätti vielä kerätä sitä analysoimaan erilaisia ihmisiä, jotka ovat spesialisteja omalla alallaan ja edustavat eri sukupolvia. Näin hän loi pyöreän pöydän keskustelun, johon keräsi eri henkilöiden kanssa samoista teemoista käymänsä keskustelut yhdeksi kokonaisuudeksi.

Seuraavaksi

Venäjää Seppänen ei jätä. Se on mukana seuraavassakin kirjassa, joka perustuu hänen isänsä henkiselle perinnölle. Kirjailija Unto Seppänen, Kannaksen elämän kuvaaja kutsui vuonna 1870 rakennettua Pietari-Viipuri-rautatietä rikkauden sillaksi. Uusi yhteys antoi Kannaksen asukkaille edulliset asemat yhteistyössä Pietariin, koska he pystyivät toimittamaan nopeasti kaikkea, mitä pietarilaiset tarvitsivat. Samalla se toi myös pietarilaisia rikkaita huvila-asukkaita Kannakselle, missä he työllistivät kyläläisiä huviloiden rakentamisessa ja ylläpidossa.

Kirjassa on historiaa, mutta se kuvaa myös nykyaikaa. Jos Kannas ja Pietari hyötyivät toistensa läheisyydestä, ehkä me nykysuomalaisetkin voisimme tarkemmin miettiä, miten hyödymme läheisestä Venäjästä ja sen mahdollisuuksista.

Artikkeli julkaistu Venäjän Aika -lehdessä 2/2017

Teksti ja kuvat: Virve Obolgogiani